Espoon Martat ry:n historiaa

Espoon Martat 85 vuotta

Juhla 31.1.2019 Maailman suurin Marttailta

Otteita historiikista

”Nainen, perhe ja koti ovat olleet marttatyön kohteita jo 85 vuotta. 50 vuotta sitten Espoon Marttayhdistys syntyi samalle aatepohjalle.”

Näin aloitti Salme Holma puheensa Espoon marttojen 50-vuotisjuhlassa.

Tämä pitää täysin paikkansa tänäänkin: vain vuosimäärät ovat kasvaneet 35:llä vuodella ,Marttaliitto täyttää 120 vuotta ja oma yhdistyksemme 85 vuotta.

Aate on pysynyt samana , mutta martat ovat eläneet koko ajan aikaansa seuraten ja ovat olleet monissa perhettä ja kotia koskevissa aisiossa edelläkävijöitä ja tiennäytäjiä.

Jäsenistö

Espoon Marttayhdistys perustettiin alkutalvesta 1934 ja rekisteröitiin 1.3. samana vuonna. Viisi vuotta aikaisemmin oli perustettu Uudenmaan piiriliitto, josta yhdistykset saivat perustamisapua. Espoo oli siihen aikaan vielä ruosinkielinen eikä kieliryhmien välillä ollut juurikaan yhteistyötä ja tapahtumia. Tähän tarpeeseen perustettiin suomen kielinen yhdistys. Jäsenmäärä oli tuolloin alle 20 ylitti tuon luvun vasta 1946.

Sotavuosien uuvuttama jäsenmäärä oli pudonnut seitsemään ja niinpä tammikuussa 1945 yhdistys vietti hautajaisia käyden Ateneumissa ja teatterissa ja lopuksi nautittiin kani-illallinen Hungariassa. Piiriliitto kuitenkin innosti jatkamaan ja niin lopetus peruttiin.

1954 jäsenmäärä oli 60 henkeä ja se lieneekin ennätys historiassamme. Viime vuosikymmenien jäsenmäärä on pysytellyt 30-40 välillä, mutta nyt se on ylittänyt 50.

Yhdistyksemme nimi Espoon Martat aiheuttaa nykyisin sekaannuksia ulkopuolisissa, jotka luulevat Espoossa olevan vain yhden yhdistyksen. Niitä on nykyisin 21. Vuonna 1955 Espoon Marttayhdistys jaettiin kerhoiksi ja meidän nimi muuttui Keski-Espoon Marttakerhoksi. Muut olivat Matinkylän ja Tuomarilan Marttakerhot. 1962 Keski-Espoon Marttakerho muutti nimensä jälleen Espoon Marttayhdistykseksi. Muutkin kerhot muuttuivat yhdistyksiksi.

Vuonna 2007 nimi muutettiin Espoon Martat ry:ksi Marttaliiton ison sääntömuutoksen yhteydessä.

Toiminnan alussa jäsenistössä oli opettajia ,emäntiä ja rouvia, mutta jo 1940 luvulla jäseniä tuli kaikista yhteiskuntaluokista.

Meistä nyt tuntuu hiukan huvittavalta, kun pöytäkirjoista käy ilmi, että 1956

kokouksessa ”virkaiältään”vanhin, Lyyli Wahlman, ehdotti, että jätetään puhuttelussa pois rouvittelu ja jatkossa käytetään vain etunimeä.

Yhdistyksellä on ollut pitkäaikaisia puheenjohtajia, joista lienee ennätys Irma Länsiluodolla, 27 vuotta. Hyvänä kakkosena tulee Ulla Behm, 18 vuotta.

Pitkäaikaisista jäsenyyksistä mainittakoon Martta Lammi, 67 vuotta ja Saara Kallionalusta, jolla on menossa 63. vuosi.

He molemmat ovat saaneet kunniajäsenyyden, jonka ehtona on 90 vuoden ikä ja 60 vuoden jäsenyys.

Meillä on myös marttoja jo toisessa polvessa: Sirkka Koponen ja Tiina Kaipainen.

Kokoontumispaikat

Aluksi martat kokoontuivat Pellon koululla ja jäsenten kotona. Muita kokoontumispaikkoja ovat olleet Kauklahden kansakoulu ja yhteiskoulu, seuratupa, seurakunnan tiloja ja asukaspuistotilat sekä vuodesta 2006 lähtien Palttinan kylätalo. Meillä on ollut hyvä tilanne, sillä emme ole joutuneet maksamaan vuokraa kokoontumispaikoista.

Espoo oli harvaanasuttua ja välimatkat pitkiä, mutta Martta-innostus toi jäset marttailtaan huonollakin säällä hevosella, suksilla, potkukelkalla tai kävellen.

Kokoontumisajat eivät olleet säännöllisiä alussa vaan kokoonnuttiin jonkun kurssin merkeissä. Alkuvuosien jälkeen vakiintui tiistai kokousillaksi parikertaa kuussa. Jossakin vaiheessa kokous oli maanantaisin, mutta nyt taas tiistaisin ja nykyisin on joka viikko joko marttailta tai käsityöilta.

Toiminta

Toiminta alkoi 1934 heti ruuanvalmistuskursseilla aiheena pikkuvasikan liha ja suolattu sianliha sekä toisella kerralla raaka ravinto. Myös käsityökurssi pidettin patjan valmistuksesta. Toiminta jatkui piiriliiton antamien ohjeiden mukaan teemavuosien merkeissä ja 1939 :n teema, lepovuosi, päättyi sotaan.

Tämä mullisti koko yhteiskunnan ja samalla myös marttatoiminnan. Jo vuoden lopussa lähetettin 30 pakettia ”tuntemattomalle sotilaalle”. Seuraavan vuonna tehtiin pellava- ja ym liinoista sidetarpeita haavoittuneille.

Avustettiin myös Karjalan evakkoja ja otettiin kummilapsia yhdeksän.

Ankeissa oloissakin oli kova hegen nälkä ja niinpä perustettiin kirjasto, joka lahjoitettiin 1951 Espoon sairaalalle.

Sitten kun ”valekuollut” yhdistys taas pääsi jaloilleen niin kurssitoiminta jatkui puukenkäkursseilla ja ruuanlaitto- ja puutarhakursseilla.

Liikuttavana yksityiskohtana mainittakoon jäsenistön virkistysillasta seuraavaa:

”1947 marraskuussa tehtiin Tuomarilan marttayhdistyksen kanssa retki Kauklahden lasitehtaalle, jonka jälkeen tarjottiin kahvit Hakalan talossa. Yhdistyksen varoilla ostettiin ¼ kg kahvia ja ½ kg sokeria. Viisi rouvaa lahjoitti kilon vehnäjauhoja ja kaksi ruovaa lupasi rasvan sekä Hakalan emäntä maidon pullataikinaan.”

Silloin oli Suomessa vielä pulavuodet ja elintarvikesäännöstely sekä kahvi ja sokeri olivat kortilla. Mahtoi maistua kahvi hyvältä!

Martat ovat monessa mukana niin ennen kuin nytkin. On autettu kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa järjestämällä kahvitusta kuten viime syksynäkin kaupunginjohtajan tarjoamat kakkukahvit kauklahtelaisille saamastamme kunniasta tulla vuoden kaupunginosaksi.

Saman tapaisia kahvituksia on järjestetty myös seurakunnassa, esim. kirkkoherra Salakan virkaanasettajaiskahvit 1965.

1960 -luvulla oli itä- ja pohjois-Suomessa paljon köyhyyttä ja niinpä yhdistys auttoi rahallsesti ja vaatelahjoituksin erästä perhettä. Lisäksi ostettiin perheelle lehmä.

Vapepa (vapaaehtoinen pelastuspalvelu) työssä yhdistys toimi yli kymmenen vuotta 2000-luvulla.

Ruokakursseja eri muodoissa on ollut koko toiminnan ajan ja nyt noin kymmenen vuotta olemme voineet järjestää kahdesti vuodessa kurssit Yhteislyseon opetuskeittiössä.

Ruuanvalmistusta olemme neuvoneet myös maahanmuuttajanuorille ja lapsille.

Taitoavaimiakin olemme suorittaneet ja näiden opintojen puitteissa järjestäneet yleisötapahtumia mm. naisten äänioikeuden 100-vuotiskunniaksi 2006, puhujana Elsi Hetemäki-Olander. Kirjailijaillassa vieraana Laila Hirvisaari ja ruokaillassa Jaakko Kolmonen.

Kaikenlaisia käsitöitä on aikojen saatossa tehty joko omiin myyjäisiin tai arpajaisiin sekä lahjoituksiin. 1957 lahjoitettiin vihkiryijy Espoon nykyiseen tuomiokirkkoon. Viime aikoina olemme kutoneet sukkia vanhuksille ja vauvapipoja Jorvin synnytysosastolle.

Toiminnan tärkeä osa on myös jäsenistön henkinen hyvinvointi ja virkistys.

Tästä on huolehdittu teatterikäynneillä, taidenäyttelyissä, erilaisissa tapahtumissa ja retkillä. On muistettu jäseniä heidän tyättäessä pyöreitä vuosia ja pidetty aina kevät- ja joulujuhlat.

Suuremmasti on juhlittu aina yhdistyksen täysinä vuosikymmeninä.

Emäntäpäivät olivat merkittävä kesätapahtuma useana vuosikymmenenä ja yhdistys otti osaa sankoin joukoin. Espoolaiset martat olivat järjestäjinä vuonna 1957.

70-luvulla oli yhdistyksellä haaveena ostaa oma talo kokoontumista varten, joten rahaa säästettiin ja ostettiin osakkeita. Haave karkasi kustannusten noustessa. Rahoilla ostettiin 50 hengen kahvi- ja ruoka-astiastot. Vieläkin saamme nauttia näiden säästäväisten Marttojen keräämästä pääomasta ja tuloja saamme astiavuokrauksesta. Yhdistyksen talous on vakaalla pohjalla ja joka vuosi olemme tienanneet käyttövarat, mutta juhliin voimme käyttää pääomaa.

Olemme aika pieni yhdistys, joten toimintamme on keskittynyt pääasiassa oman kylämme ja nykyisin kaupinginosamme, Kauklahden alueelle. Tämä on varmasti ollut järkevää, koska voimien hajottamin maailmoita syleileväksi tuskin olisi saanut kummoisiakaan tuloksia.

Ehkä tämä pieni otanta vanhoista pöytäkirjoista osoittaa, että aika on muuttunut mutta Martat toimivat kulloistenkin olosuhteiden mukaan kotien ja perheiden hyväksi.