Espoon Martat 90 vuotta
Espoon Martat 90 vuotta: otteita toiminnasta
Hyvät juhlavieraat !
Olen kerännyt tietoja yhdistyksemme vanhoista pöytä- ja päiväkirjoista ajatellen kuinka ne myötäilevät kyseistä aikakautta yhteiskunnassa.
Espoo oli ruotsinkielinen kunta 1900-luvun alkupuolella, mutta vähitellen suomenkielisten osuus kasvoi ja niin Kauklahdessa päätettiin 1934 perustaa suomenkielinen marttayhdistys. Ruotsinkielinen yhdistys oli perustettu jo 1914.
Espoon Marttayhdistys perustettiin alkuvuodesta 1934, mutta rekisteröitiin 1.3. Kätilönä toimi viisivuotta aiemmin perustettu Uudenmaan Marttapiiriliitto. Jäsen määrä oli noin 15 ja he olivat opettajia, rouvia ja emäntiä. Toiminta alkoi vilkkaasti ruoka- ja käsityökurssien merkeissä, joihin saatiin apua piiriliitolta.
Viisivuotistaipaleen jälkeen kaikki muuttui radikaalisti - syttyi talvisota. Heti sodan alettua alkoivat martat kerätä vaate- ja ruoka-avustuksia evakoille ja neulomaan sukkia ja lapasia sotilaille. Tätä työtä jatkuikin viisi vuotta.
Sotavuosien uuvuttamana jäsenmäärä oli pudonnut seitsemään ja niinpä tammikuussa 1945 yhdistys vietti hautajaisiaan käyden Ateneumissa, teatterissa ja lopuksi kani-illallisella Hungariassa. Piiriliitto kuitenkin innosti jatkamaan ja valekuollut heräsi henkiin ja vuoden kuluttua jäsenmäärä oli jo yli 20 ja he tulivat kaikista yhteiskuntaluokista.
Suomessa jatkui aina 1950-luvulle saakka elintarvikepula ja useat tuotteet olivat kortilla. Martat järjestivät pula-ajan keittokursseja ja erilaisten korvikemateriaalien keruuta. Liikutavana yksityiskohtana mainittaakoon jäsenistön virkistysillasta seuraavaa: 1947 marraskuussa tehtiin retki Tuomarilan Marttakerhon kanssa Kauklahden lasitehtaalle ja sen jälkeen tarjottiin kahvit Hakalan talossa. Yhdistyksen varoilla ostettiin 1/4 kg kahvia 1/2 kg sokeria. Viisi rouvaa lahjoitti kilon jauhoja ja kaksi rouvaa antoi rasvan ja Hakalan emäntä maidon pullataikinaan. Kuulin äskettäin kansanradiosta nimimerkin ”mummo” toivovan keittokursseja nuorille ja opiskelijoille, jotka valittavat, ettei rahat riitä ruokaan. -Tässäpä ajateltavaa meillekin.
1950-luvulla ajat helppottuivat ja 1954 oli jäsenmäärä noussut kuuteenkymmeneen.
Emäntäpäiviä järjestettiin 50-luvulla kesäisin eri puolilla Uuttamaata ja Espoon vuoro oli 1957. Osanottajia oli tullut linja-autoilla n.1500 ja ruokailut olivat Lagstadin koululla. Juhlajumalanpalveluksen lisäksi ohjelmaan kuului käynti sankarihaudoilla, retkiä Espoon kartanoihin ja vuotta aikaisemmin takaisin saadun Porkkalan alueelle sekä iltajuhla Otaniemessä. Juhlien yhteydessä Espoon Martat lahjoittivat vihkiryijyn pian 500 vuotta täyttävään Espoon kirkkoon.
Ankeissakin oloissa oli kova hengen nälkä ja niin perustettiin kirjasto, joka lahjoitettiin sitten Espoon sairaalalle. Pieni ote 1956 pöytäkirjasta: ”Virkaiältään” vanhin, Lyyli Wahlman ehdotti, että jätetään puhuttelussa pois rouvittelu ja jatkossa käytetään vain etunimeä.
1960 luvulla Suomessa alkoi voimakas rakennemuutos, mutta itä -Suomessa oli paljon ankaraa köyhyyttä. Meillä oli kummiperhe, jota avustettiin pienillä rahasummilla ja annettiin mm. rippipuku perheen pojalle. Merkittävä lahjoitus oli lehmänosto perheelle.
Tällä vuosikymmenellä harrastettiin voimistelua niin menestykkäästi, että esiinnyttiin mannekiineinä IV vaalipiirin kuluttajavalistustilaisuudessa. Jostain syystä tämä harrastus on päässyt sammumaan.
1970 luvulla heräsi ajatus omasta marttatuvasta johon alettiin aktiivisesti säästämään rahaa marttailtojen kahvimaksuista, arpajaisista, myyjäistuloista ja ohjelmallisten iltamien sisäänpääsymaksuista.
1980 luvulla havaittiin, että marttatupa oli karannut käsistä ja niin kerätyt rahat sijoitettiin osakkeisiin. Osalla rahoista ostetiin 50 hengen ruoka- ja kahviastiastot.
Astioista pieni sattumus: Puheenjohtajan ystävä lainasi kahvikuppeja, mutta joutui autokolariin matkalla niin, että suurin osa kupeista särkyi. Korvaukseksi ostettiin hieman halvempia kuppeja 70 kpl astiasto.
1990 luku tuntuu olleen lamasta huolimatta iloista aikaa. Oli paljon retkiä ja teatterikäyntejä, joogaa, vatsatanssikursseja, zumbaa.
Osakkeet myytiin vuonna 2000 ja niistä rahoista yhdistys saa vieläkin nauttia. Emme kerää kahvirahaa marttailloissa ja käytämme tätä rahaa myös yhdistyksen vuosijuhliin. 2000 luvulla olemme osallistuneet VAPEPA-työhön yli kymmenen vuotta.
2010-luvulla aloitimme astiavuokrauksen, jolla saamme käyttörahaa toimintaan. Vuosikymmenen puolivälissä alkoi digisiirtymä, jota vauhditti korona-aika teamspalavereineen ja verkkokursseineen.
Martat eivät ole hyväntekeväisyysjärjestö, mutta kun tarkastelee toimintaa vuosikymmenten aikana, niin aina tulee vastaan jokin avustusprojekti. Tämä ei varmasti ole totuus vain meidän yhdistyksestä vaan kaikkialla martat toimivat samoin, kuka mitenkin suunnaten apunsa.
Kuka olisi uskonut 1939, että villasukkien kudonta jatkuu yli 80 vuotta kuka ties vieläpä samoille ”pojille”. Voimakas neuloosi-oireyhtymä vaivaa yhdistystä ja olemme tehneet mm. Jorvin synnytysosastolle reilut 1300 pipoa.
Joitakin virhearviointejakin on tehty. Lähetimme Afrikkaan laatikollisen villaisia vauvannuttuja. Postimaksu oli kalliimpi kuin lähetyksen arvo ja koskaan vastaanottajalta emme saaneet palautetta, oliko paketti tullut perille.
Marttojen ydintoimintaa ovat erilaiset ruokakurssit ja kotiin liittyvät asiat. Näihin liittyen kursseja on järjestetty jäsenistön lisäksi myös yleisölle ja yhteistyössä seurakunnan ja Espoon nuorisotyön sekä koulujen kanssa. Tälläkin saralla tuli jotakin takapakkia. Maahanmuuttajanuorten kurssilla seurakunnassa kaikki tekijät eivät edes maistaneet tekemäänsä ruokaa. Nuorisotyö järjesti ruokakurssin syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, mutta osallistujia oli vähemmän kuin meitä opettajia. Opettajia oli kolme.
Sen jälkeen, kun Kauklahden elä- ja asu seniorikeskus avattiin olemme tehneet siellä monenlaista avustustyötä: korjannet vaatteita, leiponeet pääsiäspullia ja joulupipareita, grillanneet laskiaismakkaroita, tehneet juhannusvohveleita, istuttaneet parvekekukkia ja avustaneet kesäretkillä ja silakkamarkkinoilla. Tämä lienee nykysin kovasti kysyttyä kolmannen sektorin työtä.
Kokoontumistilamme olemme saaneet aina seurakunnalta tai kaupungilta ja näiden kanssa on ollut monenlaista yhteistyötä, esimerkiksi kahvituksia erilaisissa juhlatilaisuuksissa.
Jäsenmäärä on vaihdellut eri aikoina niin, että 1960 luvulla oli suunnilleen sama kuin nykyisin 60-70 henkeä, yleisin lukema on ollut 30-40 jäsentä. Liekö korona epidemia vaikuttanut, koska tällä vuosikymmenellä on ollut liittyminen vilkasta ja varsinkin viime vuosi oli ennätyksellinen, 18 liittyjää. Eronneitakin on ollut jonkin verran ja vanhimmasta päästä myös luonnollista häviämistä.
Tein havainnon kuinka liittymisikä on kasvanut vuosikymmenien saatossa. Perustajajäsenet olivat n. 30-vuotiaita, 1950-70 luvuilla liittyjät olivat 40-50 vuotiaita, 1980-2010 50-60vuotiaita, mutta 2020-luvulla yli 60 vuotiaita. Tämä selittyy varmaakin naisten työssäkäynnillä ja elinajan kasvulla. Eläkkeelle jäädään entistä terveempänä ja jos mistä, niin Martoista löytyy mieläkästä tekemistä ylimääräisen vapaa-ajan täytteeksi.
Yhdistyksemme nimi on vaihdellut eri aikoina: Koska olimme ensimmäinen yhdistys Espoossa, nimi oli tietenkin Espoon Marttayhdistys. Koska jäseniä tuli muualtakin kuin Kauklahdesta ja jäsenmäärä kasvoi niin 1955 jaettiin yhdistys kerhoiksi ja meidän nimeksi tuli Keski-Espoon Marttakerho. Muut kerhot olivat Matinkylän ja Tuomarilan Marttakerhot. 1962 palautettiin nimi Espoon Marttayhdistys, joka taas muutettiin 2007 muotoon Espoon Martat ry. Haluamme pitää nimen, vaikka se aiheuttaakin paljon sekaannusta, kun ihmiset luulevat meidä olevan ainoa marttayhdistys Espoossa.
Meillä on ollut pitkäaikaisia puheenjohtajia, perustajajäsen Irma Länsiluoto 26 vuotta, Kerttu Kujala 19 vuotta, Ulla Behm 18 vuotta ja nykyisellä puheenjohtajalla Katriina Malsteella on menossa kahdeksas vuosi. Kiitos paljon heidän menestyksekkäästä työstään !
Toivottavasti tämä pieni otanta osoittaa, että ajat muuttuvat, mutta Martat toimivat kulloistenkin olosuhteiden mukaan kotien ja perheiden hyväksi. Ivapuheet sukkaa neulovasta, kahvia juovasta naislaumasta voidaan unohtaa ja todeta, että tämä porukka pystyy mihin haluaa !
Eija Saarikko